Puolan parhaat
Puolan historiassa ovat ilmentyneet mm. aatelisvalta, eri kansanryhmien hajanaisuus sekä laajentumishaluiset naapurimaat. Ennen maailmansotia alueella eläneet Preussin saksalaiset olivat yhteiskunnan yläluokkaa, joka saattoi asua kartanoissa, linnoissa ja palatseissa. Toisen maailmansodan jälkeinen sosialismi johti uuteen asetelmaan: omaisuuden takavarikoimiseen sekä usein kiinteistöjen kansallistamiseen.
Lukematon määrä rakennuksia oli kokenut kovia maailmansotien melskeissä eikä niiden korjaamiseksi kustannussyistä voitu - tai välttämättä haluttukaan - nähdä vaivaa. Keskeisenä selityksenä saattoikin olla, ettei mitään aiempaan luokkayhteiskuntaan ja eriarvoisuuteen liittyvää pidetty suuressa arvossa, mikä heijastui suoraan kiinteistöjen kunnossapitoon.
Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttivat siihen, että Puolaan kannattaisi tehdä uusi kuvausreissu. Pari vuotta aiemminhan olin jo käynyt kuvaamassa autiokirkkoja.
Lukematon määrä rakennuksia oli kokenut kovia maailmansotien melskeissä eikä niiden korjaamiseksi kustannussyistä voitu - tai välttämättä haluttukaan - nähdä vaivaa. Keskeisenä selityksenä saattoikin olla, ettei mitään aiempaan luokkayhteiskuntaan ja eriarvoisuuteen liittyvää pidetty suuressa arvossa, mikä heijastui suoraan kiinteistöjen kunnossapitoon.
Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttivat siihen, että Puolaan kannattaisi tehdä uusi kuvausreissu. Pari vuotta aiemminhan olin jo käynyt kuvaamassa autiokirkkoja.
"Tervetuloa" - ei: vaan portin yläpuolen kyltti "Zakaz wstepu" tarkoittaa "Pääsy kielletty". Mansardikattoista, tyylisuunnaltaan myöhäisbarokin palatsia on ajan myötä laajennettu. Rakennuttajasuvun vaakuna on säilynyt portin molempien pylväiden päällä. Raunioitunut palatsi ja lähes 10 hehtaarin maa-alueet ovat olleet pitkään myytävänä.
Tehdas aloitti toimintansa 1910-luvulla, ja tuotti selluloosaa puusta sekä oljesta. Puuta toimitettiin laivoilla jokea pitkin ja olkia junilla. Enimmillään tehdaskokonaisuus työllisti 1930-luvun lopussa lähes 600 työntekijää. Vuonna 1979 selluloosan tuotanto lopetettiin ja vähitellen tehdas rapistui, kun romun- ja tiilenkeräilijät veivät tehtaasta palasia kerrallaan omiin tarpeisiinsa.
Linna "Zamek R." on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja laajennettu vuosisatojen myötä. 30-vuotisen sodan aikana vuonna 1645 rakennus tuhoutui, mutta rakennettiin uudelleen. 1800-luvun lopulla rakennusta uudistettiin merkittävästi. 1990-luvulla paikallinen yrittäjä osti linnan, mutta talvella 1997 kiinteistössä syttyi tulipalo tuhoten kattorakenteet.
Linnan sisällä kahden aatelissuvun vaakunat 1800-luvulta ovat säilyneet eräässä oviaukossa. Ristivaakuna on isännän puolen suvusta, kun taas simpukkavaakuna on emännän puolelta.
Raunioitunut palatsi on valmistunut 1860-luvulla ja vaurioitunut 2. maailmansodan taisteluissa. Tyylilajiltaan lähinnä uusklassisessa palatsissa on vaikutteita antiikin ajan rakennustaiteesta. 1980-luvun lopulla palatsi siirtyi kiinteistöviraston omistukseen, joka myi sen yksityiselle sijoittajalle.
Palatsin sisällä liikkuminen onnistuu vielä, vaikkakin luonto on jo vallannut monet tilat.
Hylätty mielisairaala on valmistunut asumiskäyttöön 1850-luvulla ja siinä on peräti 140 huonetta. Runsas sata vuotta sitten uskonnollinen säätiö osti kiinteistön, johon perustettiin mielisairaala nuorille.
Toisessa maailmansodassa, Saksan miehityksen myötä, sairaalaan perustettiin tukikohta ja potilaat karkotettiin keskitysleireille.
Toisen maailmansodan jälkeen rakennus kunnostettiin, ja mielisairaalatoiminta jatkui 1980-luvun alkuun asti.
1990-luvun puolivälissä kiinteistö luovutettiin kunnalle maksutta, mutta jäikin vaille käyttötarkoitusta ja on ollut myytävänä.
Barokkipalatsi on valmistunut 1780-luvulla ja oli saman aatelissuvun hallussa reilun sadan vuoden ajan. Toisen maailmansodan jälkeen rakennuksessa toimi maatalouskoulu, ja 1970-luvulta lähtien koulutuskeskus kehitysvammaisille sekä myöhemmin käytöshäiriöisille lapsille vuoteen 1997 asti. Muutama vuosi sitten kiinteistön katto vaurioitui tuhopolton seurauksena.
Palatsin sisätilat ovatkin jo nähneet parhaat päivänsä.
Yläkerrassa sama lohduttomuus jatkuu, mutta hienojakin yksityiskohtia vielä löytyy.
Hylätty ratapiha-alue on jo heinittynyt ja ränsistynyt. Paikkaa voi kuitenkin pitää arvossaan, sillä alueella on useita museokuntoisia höyryvetureita sekä muuta junakalustoa.
Kaksi vanhaa höyryveteraania rinnatusten. Alueelle oli vähitellen kerätty junaliikenteestä poistunutta kalustoa.
Vuosien mittaan kotiseutuyhdistyksen jäsenet kunnostivat ja museoivat kalustoa.
Lopulta kotiseutuyhdistyksen toiminta hiipui, aktiivisimmat jäsenet ikääntyivät tai rahat loppuivat, ja ränsistyvä kalusto jäi satunnaisten ohikulkijoiden ihmeteltäväksi.
Viime vuosisadan alussa valmistuneessa palatsissa on preussilaisia vaikutteita, ja viimeisinä vuosina parantolatoimintaakin.
Kiinteistö oli pitkään valtion omistuksessa sekä kiinteistöviraston hallinnassa, mutta on nykyisin yksityishenkilön omaisuutta.
Pienen, mutta virkeän kylän keskustasta löytyvät mielenkiintoiset pariovet, joiden kahvaa on turha kokeilla. Tuskinpa sisältä löytyisi paljon kuvattavaakaan.
Massiivinen rakennus valmistui 1850-luvulla ja esikuvana ovat olleet skotlantilaiset metsästyslinnat. Myöhemmin laajennusten myötä valmistui parveke ja näkötornikin.
”Metsästyspalatsin” ulkoseinät ovat persoonalliset: ne ovat verhoiltu Portugalista tuodulla korkkitammen kuorella. Kiinteistöä ympäröivässä puistossa on lukuisia suojeltuja, vanhoja puita ja erityisesti tammia.
Viimeisinä vuosina rakennuksessa toimi maa- ja metsätalouskoulu ennen lopullista hylkäämistä. Viehättävä takorautainen, hieman venetsialaistyylinen portaikko on kiinteistön ehdottomin kohokohta.
Yläkerrassa mielenkiinto kohdistuu toisenkin portaikon muotoiluun.
Uusgoottilainen palatsi on valmistunut 1850-luvulla. Rakennus on muodoltaan varsin moniuloitteinen: ikään kuin muodostuen useista, toisiinsa yhdistetyistä kuutioista. Kiinteistön omisti pitkään paikallinen valtion maatila, kunnes se vuonna 2009 myytiin huonokuntoisena yksityishenkilölle.
Paikkoja voi tutkia vain tiettyyn pisteeseen asti, ja yläkerrassa on vaarallista yrittää vilkaista joka paikkaan.
1700-luvun alussa rakennettu palatsi on tyylilajiltaan myöhäisbarokkia. Palatsissa on asunut parikin sukua, joihin on kuulunut vuoroin kreivejä, ruhtinaita ja muitakin aatelisia.
Toisen maailmansodan jälkeen kiinteistö toimi läheisen maatilan työntekijöiden asuntolana. Vuosituhannen vaihteessa rakennuksen yhden päädyn julkisivu remontoitiin täysin valmiiksi, mutta muuten kunnostustyöt jäivät kesken.
Metsän siimeksestä löytyvän rakennuksen historiasta ei löydy taustatietoa. Oikeanpuolinen siipi näyttää jossakin vaiheessa vaurioituneen tulipalossa. Kiinteistön toisella puolella vaikutti majailevan kodittomia.
Kuvausreissu on päätöksessä ja olotila on samalla sekä väsynyt, huojentunut että onnellinen: tännehän on päästävä pian uudelleen, sillä jäljelle jäikin monta mainiota kuvauskohdetta odottamaan vielä yhtä kertaa.
Kuvausreissu on päätöksessä ja olotila on samalla sekä väsynyt, huojentunut että onnellinen: tännehän on päästävä pian uudelleen, sillä jäljelle jäikin monta mainiota kuvauskohdetta odottamaan vielä yhtä kertaa.