Latvian hylätyt helmet
Baltian maista Latvia oli jäänyt aiemmin henkilökohtaisesti täysin tuntemattomaksi, kun taas Viron ja Liettuan näyttävimmät hylätyt kohteet olin kolunnut ja kuvannut jo vuosia aiemmin. Monelle suomalaiselle pääkaupunki Riika tai valtaväylä Via Baltica ovat tutumpia, mutta myös syrjemmistä maakunnista löytyy nähtävää moneen makuun.
Latviassa eletään lähellä luontoa: marjastajia ja sienestäjiä näkee syrjäseudulla usein. Lehmät laitumella ovat yleisempiä kuin suomalaisella maaseudulla, muista kotieläimistä puhumattakaan. Kattohaikarat sähkötolppien, savupiippujen ja tornirakennusten päällä ovat yleinen näky ja saavat matkailijan joka kerta hyvälle tuulelle. Maisemaan kuuluvat olennaisena osana keskellä peltoaukeaa seisovat jykevät tammipuut, jota pidetään myös kansallispuuna.
Pinta-alaltaan Latvia on viisi kertaa pienempi kuin Suomi. Tästä huolimatta matkallani kertyi 1600 kilometriä autoilua - pääosin kuoppaisilla sorateillä. Vierailin kaikkiaan 32 eri kohteessa: valtaosin hylätyissä kartanoissa ja linnoissa, jotka on rakennettu nk. kansallisheräämisen aikana 1800-luvun puolivälissä. Kiinnostukseni kohdistui myös autiokirkkoihin sekä Neuvostoliiton aikaisiin muihin rakennuksiin.
Vanha ortodoksikirkko on vielä sinnitellyt synkässä kuusikossa. Neuvostoliiton aikana kaikki ikonit tuhottiin ja kirkonkellot vietiin sulatettaviksi uuteen käyttöön. Satunnaiset aarteenetsijät ja haudanryöstäjät viimeistelivät sen, mitä jäljelle jäi.
Klassisen tyylisuunnan kartano valmistui 1920-luvulla, ja myöhemmin siinä toimi vieroitushoitola sekä viimeisinä vuosina vielä vanhainkoti. Kartanossa syttyi tulipalo 1980-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se jäi tyhjilleen.
1880-luvulla valmistuneessa punatiilirakennuksessa toimi alussa maamieskoulu, jonka avajaisiin tsaarin velikin kuulemma osallistui.
Maamieskoulun jälkeen tiilirakennuksessa toimi vuosikymmeniä alakoulu, missä opetustoiminnassa sallittiin ainoastaan venäjän kieli.
Ortodoksinen kirkko on valmistunut 1870-luvulla - neuvostoaikana sen toiminta lakkautettiin kuten monien muidenkin kirkkojen toiminta.
Rapistunut kartano on valmistunut joskus 1800-luvun alkupuolella. Kartano ja siihen kuuluvat talous- ja palvelijoiden rakennukset sekä ympärillä oleva puisto ovat myytävänä 180.000 euron hintaan.
Kartano on rakennettu jo 1700-luvun lopulla ja on ilmeisesti koko Baltian suurin vielä säilynyt puukartano. Kiinteistö on jo päässyt huonoon kuntoon, kun sen sisätiloista on revitty polttopuutarpeita.
Rakennustavaltaan tismalleen samanlaisia, mutta ehjiä ja edelleen käytössä olevia kirkkoja näkyy matkan varrella muuallakin.
Kirkko on vaurioitunut 2. maailmansodan aikana tykistökeskityksessä. Kellotorni ja kupolit puuttuvat, ja niiden tilalla kasvaa rakennuksen harjoilta jo puita.
Tyylisuunnaltaan uusgoottilainen kartano on valmistunut 1880-luvun alussa, ja 1960-luvulla sen julkisivua uudistettiin. Kartanossa toimi pitkään maatalouskoulu, ja vuoteen 1992 asti parantola.
Neuvostovuosina perustetun viemäriputkitehtaan sijainnin määritteli alueen merkittävät saviesiintymät. Myöhemmin, Neuvostoliiton kaaduttua, saviesiintymien käyttö kiellettiin ja tehtaan toiminta päättyi. Taustalla olevien tehdashallien katoilla kasvaa jo metsää.
Viime vuosisadan alkupuolella rakennetun ortodoksikirkon sipulinmuotoinen kupoli on romahtanut alas ja jäänyt muistona raunioihin. Aikanaan hyvin kansallismielinen kirkkoherra onnistui saamaan yli 2000 jäsentä seurakuntaansa.
Autioitunut kartano on valmistunut 1820-luvulla, ja oli aatelissukujen omistuksessa vuoteen 1939 asti, kunnes siinä aloitti toimintansa metsäkoulu. Rakennus on ollut hylättynä jo vuosikymmeniä.
Metsäkoulu lopetti toimintansa vuonna 1985. Ullakolta, rakennuksen molemmista päädyistä, löytyvät näyttävät auringonnousu-ikkunat.
Kartano on valmistunut yksikerroksisena jo 1760-luvulla ja sitä on laajennettu: siihen on myöhemmin rakennettu toinen kerros ja torni.
Näkymää saman kartanon taakse. Rakennuksen käyttötarkoitus on vaihtunut vuosien mittaan: kartanona, sairaalana, kouluna ja kirjastonakin. Kiinteistö on huutokaupattu yksityishenkilölle vuonna 2004.
Neuvostoliiton aikainen kuntoutuskeskus ei tullut koskaan täysin valmiiksi. Lähistölle rakennettu toinen kuntoutuskeskus on edelleen toiminnassa.
Näyttävä puukartano on valmistunut jo 1700-luvun loppupuolella. Kartanossa toimi 2. maailmansodan jälkeen kollektiivinen maatilatoimisto, missä oli kerhotilat, elokuvateatterisali ja kirjasto. Rakennus on hylätty joskus 1980-luvulla. Talon päätyä koristaa vieläkin hyvin säilynyt punatähti.
Vanha, jo suurelta osin romahtanut kirkko, on autioituneen kartanon puistossa. Hautausmaan metalliristeistä osa on 1700-luvulta lähtöisin, ja niissä on saksalaisia nimiä.
Hienon 1880-luvulla rakennetun koulurakennuksen toiminta loppui vuonna 2008. Kiinteistön takaa pilkistää myös lisäsiipi, joka edustaa kaikessa rumuudessaan 1960-luvun Neukku-rakennustyyliä.
Seinämaalaukset ovat ajalta, jolloin rakennuksessa oli vielä alakoulu. Viimeiset kymmenen vuotta toimintaa jatkoi vielä sisäoppilaitos. Nykyisellään nämä huoneet näyttävät olevan kuula-aseharrastajien suosiossa.
Ei uskoisi, mutta tämän kartanon toinen puolikas on remontoitu hotelliksi. Uusgoottilainen rakennus on palanut vuonna 1905 ja sen yhteen osaan rakennettiin asuntoja 1930-luvulla, kun taas osa jäi ennalleen ja raunioitui.
Ränsistynyt linna oli vuosisatoja saman aatelissuvun omistuksessa. 1920-luvulta lähtien rakennuksessa oli emäntäkoulu.
Varhaisklassismin tyylisuuntainen linna valmistui joskus 1780-luvulla. Nykyinen omistaja pyrki remontoimaan rakennuskokonaisuuden uuteen loistoon, mutta restaurointityöt jäivät valitettavasti hieman kesken.
Vanha kirkko on surkeassa tilassa, mutta näyttävä puualttari on osin säilynyt. Paikkakunnan ortodoksinen seurakunta lopetti toimintansa 1950-luvulla, ja lopulta kirkko rakennuksenakin hylättiin 1960-luvulla.
Satunnaiset vierailijat ovat jättäneet kukkia, kolikoita ja uskonnollisia kuvia alttarin rappusille.
Aiemmin merkittävä teollisuuskylä koki romahduksen ja väestön poismuuton, kun paikkakunnan tehdas lopetti toimintansa. Kerrostaloalueet muuttuivat vähitellen aavekaupungiksi.
Lempinimeltään "Valkoinen linna" on valmistunut 1760-luvulla. Vuosien saatossa linna paloi useampaankin kertaan, kunnes 2. maailmansodan aikana se tuhoutui osittain ja jäi vaille käyttöä.
"Valkoista linnaa" ovat koristaneet monet veistokset sekä taiteelliset koristelut. Onneksi osa veistoksista ei ole tuhoutunut, varastettu tai niitä olisi turmeltu.
Hylätty linna on rakennettu 1910-luvulla, missä on vietetty kesiä, kutsuttu vieraita ja järjestetty ylellisiä juhlia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen omistajuus vaihtui tiuhaan, kunnes se päätyi seurakuntahallinnolle ja lopulta kunnan omistukseen.
Iltalehti on tehnyt haastattelun Latvian matkasta - klikkaa kuvaketta alla!
|