Manicomio di R.
Mielisairaala aloitti toimintansa 1870-luvulla, ja vuosien mittaan alue laajeni merkittävästi. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen sairaala täyttyi sotatraumaattisista potilaista ja alueelle rakennettiin lisää rakennuksia: mm. pesula, lämpövoimalaitos ja oma vesitorni.
Vielä 1970-luvulla oli 1500 potilasta ja työntekijöitäkin noin 300 henkeä. Lopulta vuonna 1978, Italian mielenterveyslakia muutettiin merkittävästi, kun laitoshoito pyrittiin korvaamaan avohoidolla. Lakialoitteen tekijän, Franco Basaglian mielestä vallitsevan ajattelun mukaisen psykiatrian mahdollisuudet auttaa potilaita olivat olemattomia heidän perusoikeuksien puutteiden vuoksi. Tämän seurauksena, ns. Basaglia-lain myötä, mielisairaaloita lakkautettiin ja välttämättömin hoito siirrettiin vähitellen yleissairaaloihin sekä mielenterveystoimistoihin.
Holhouksen, pakkopaitojen ja sähköshokkien sijaan potilaille tarjoutui mahdollisuus osallistua normaaliin, yksilölliseen elämään. Tavoitteena oli koko yhteiskunnan asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen, mistä tietysti aiheutui vastarintaakin. Sairaalassa oli lain voimaantullessa noin 900 potilasta. Lain siirtymäajan lopussa eli vuonna 1988 oli jäljellä enää 47 kotiutettavaa potilasta, minkä jälkeen kiinteistöissä ei ole ollut enää toimintaa.
Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole toistaiseksi tehty. Päärakennuksen viereinen katu on romahdusvaaran vuoksi suljettu liikenteeltä.
Vielä 1970-luvulla oli 1500 potilasta ja työntekijöitäkin noin 300 henkeä. Lopulta vuonna 1978, Italian mielenterveyslakia muutettiin merkittävästi, kun laitoshoito pyrittiin korvaamaan avohoidolla. Lakialoitteen tekijän, Franco Basaglian mielestä vallitsevan ajattelun mukaisen psykiatrian mahdollisuudet auttaa potilaita olivat olemattomia heidän perusoikeuksien puutteiden vuoksi. Tämän seurauksena, ns. Basaglia-lain myötä, mielisairaaloita lakkautettiin ja välttämättömin hoito siirrettiin vähitellen yleissairaaloihin sekä mielenterveystoimistoihin.
Holhouksen, pakkopaitojen ja sähköshokkien sijaan potilaille tarjoutui mahdollisuus osallistua normaaliin, yksilölliseen elämään. Tavoitteena oli koko yhteiskunnan asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen, mistä tietysti aiheutui vastarintaakin. Sairaalassa oli lain voimaantullessa noin 900 potilasta. Lain siirtymäajan lopussa eli vuonna 1988 oli jäljellä enää 47 kotiutettavaa potilasta, minkä jälkeen kiinteistöissä ei ole ollut enää toimintaa.
Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole toistaiseksi tehty. Päärakennuksen viereinen katu on romahdusvaaran vuoksi suljettu liikenteeltä.
Päärakennuksen toisella sisäpihalla on hiljaista, mutta vain vähän matkan päässä kaupungin kaduilla riittää vilskettä.
Sairaalan käytävillä on seesteistä - ainoastaan luonto on vähitellen ottanut vallan.
Huoneista löytyy vielä kosolti kaikenlaista sairaalatoiminnassa käytettyä esineistöä.
Rakennuksen toisessa päädyssä on jo romahdusvaaran vuoksi haasteellista liikkua.
Saniteettitilat ovat varsin pelkistetyt.
Sisäpihaa kiertävä käytävä on osittain katettu korkeilla ikkunoilla.
Yhdessä arkistohuoneessa on riehunut tulipalo.
Tulipalo ei ole onneksi levinnyt tähän viereiseen huoneeseen.
Käytävän varrella tulee uteliaaksi kurkistaa jokaiseen sopukkaan.
Röntgenhuoneen oikeassa takakulmassa on pieni, kaareva säteilysuoja röntgenhoitajalle.
Hammashuolto on ollut olennainen osa pitkäaikaissairaiden terveydenhuoltoa.
Kerros ja käytävä kerrallaan matka jatkuu yhä syvemmälle sairaalan uumeniin.
Portaikon kalterit ovat estäneet putoamisen porraskuiluun.
Kippaamalla saa potilaan helposti vaakatasoon.
Ehjiä ikkunoita on riittämiin, ja merkkejä ilkivallasta ei löydy mistään.
Talvi on tulossa, mutta rakennus piiloutuu yhä hyvin köynnösten ja muun kasvillisuuden joukkoon.
Sivurakennuksista löytyy tyhjillään olevia aulatiloja. Satunnaisesti huoneissa on myös sairaalakalustoa.
Kalteroidut saniteettitilat ovat kerroksissa aina kaikkein perimmäisenä.
Hallintorakennuksessa on hiljaista, ja ikkunoihin on kertynyt runsaasti hämähäkinseittiä.
Ilta-Sanomat on tehnyt haastattelun vierailusta mielisairaalaan - klikkaa kuvaketta alla!
|