Italian ihmeet
Italialainen taide ja kulttuuri ovat vuosituhansia vanhoja, ja maassa on enemmän maailmanperintökohteita kuin missään muualla. Erityisesti vaikutteet antiikin Rooman ajalta, renesanssin ja myös muiden aikakausien tyylisuunnista ovat tärkeä osa historiallista italialaista arkkitehtuuria.
Tämän teemamatkan tavoitteena ei ollut kuvata tunnettuja rakennuksia, kuten Colosseumia tai lukuisia yleisölle avoimia katedraaleja ja palatseja. Odotuksena oli, että kattomaalauksia, freskoja ja muita hienoja yksityiskohtia voisi löytää tyhjilleenkin jääneistä palatseista. Ennakoin myös kuvauskohteiden tarjonnan olevan poikkeuksellisen monipuolista erilaisten hylättyjen sairaaloiden osalta.
Tämän teemamatkan tavoitteena ei ollut kuvata tunnettuja rakennuksia, kuten Colosseumia tai lukuisia yleisölle avoimia katedraaleja ja palatseja. Odotuksena oli, että kattomaalauksia, freskoja ja muita hienoja yksityiskohtia voisi löytää tyhjilleenkin jääneistä palatseista. Ennakoin myös kuvauskohteiden tarjonnan olevan poikkeuksellisen monipuolista erilaisten hylättyjen sairaaloiden osalta.
"Villa Carpen" historia ulottuu aina 1700-luvun alkupuolelle. Kiinteistöt olivat vuosisatoja yhden suvun hallinnassa, kunnes maa-alueet pilkottiin ja myytiin ulkopuolisille. Naapurustossa haukkuva koira ilmoittaa, että aikomukseni lähestyä hienoa kokonaisuutta on havaittu.
Toisen maailmansodan aikana kiinteistöön hyökättiin sinne piilotetun alkoholivaraston vuoksi. Sodan jälkeen kunnostustyöt alkoivat välittömästi: paikka täyttyi maalareista, puutarhureista ja muista käsityöntaitajista.
Vuodesta 1959 lähtien tuntemattomaksi jäänyt sveitsiläinen yritys on omistanut kiinteistön. Palatsi on ollut asumaton, hylätty, kalustamaton ja vailla mitään irtaimistoa. Suunnitelmia rakennuksen kunnostamiseksi ei tähän päivään mennessä ole tehty.
Mielisairaala "Manicomio di V." rakennettiin 1870-luvulla vuosisatoja vanhan fransiskaaniluostarin jäänteisiin, jonka olemassa olosta muistuttaa enää sisäpihalla oleva, lähes huomaamaton pihakaivo. Alueella on muitakin sisäpihoja, joiden ympäri voi mukavasti kierrellä holvirakenteiden suojissa.
Mielisairaalassa oli enimmillään reilut 1000 potilasta ja työntekijöitä noin 400 henkeä. Potilaat työskentelivät päivittäin: korjasivat kenkiä, pesivät pyykkiä sekä hoitivat puutarhaa. Sairaalaan sijoitettiin myös orpoja tai muutoin vanhempiensa hylkäämiä lapsia, jotka saattoivatkin "olosuhteiden pakosta" jäädä loppuiäkseen sairaalaan.
"La Rotonde dei Furiosi" eli vapaasti käännettynä "Raivokkaiden Pyörre". Kaarevan käytävän varrella on vankilahuoneita, joka tunnettiin myös nimellä "Paholaisen siipi". Ovien takana on korkeita huoneita, jotka ovat vailla kulmia ja kauttaaltaan pyöristetyt. Eristykseen joutui väkivaltaisuuden tai liiallisen metelöinnin seurauksena.
Yhtä sairaalan huoneista käytetään edelleen arkistona. Epävirallisen tiedon mukaan huoneeseen olisi varastoitu kaikkien 17,550 potilaan sairaskertomukset eli aikamoinen määrä henkilöhistoriaa koko toiminnan ajalta.
"Villa Minean" alkuperäinen rakennusvuosi on jäänyt jo historian hämärään, mutta nykyinen ulkoasu viittaisi 1900-luvun alkupuolelle. Toisen maailmansodan aikana rakennus toimi ensin italialaisten komentopaikkana ja myöhemmin Yhdysvaltain armeijan vastaavassa käytössä. Sotien jälkeen kiinteistöön muutti uhkarohkeista akrobaattiesityksistään kuuluisa sirkusperhe.
Sirkuslaisten jälkeen rakennuksessa asui vuosikymmeniä perhe, joka rakennutti puutarhaan uima-altaan, tenniskentän ja rakennuksen saunoineen. Myöhemmin kiinteistö huutokaupattiin, mutta jäi lyhyiden kunnostustöiden jälkeen tyhjilleen. Viinikellarin anti näyttää olevan pääosin 1960-luvulta.
"Villa di Peckeran" ja sen laajan puutarhan historia ulottuu aina 1600-luvun alkuun asti, mutta merkittävimmät muutokset tehtiin vasta 1800-luvulla, kun kiinteistön omistajuus vaihtui jatkuvasti. Näyttävän pääsalin koristeellisuus vetää vertoja mille tahansa museolle.
1900-luvun alussa rakennus siirtyi tunnetun yhdysvaltalaisen diplomaatin ja liikemiehen perheelle. Lopulta, vuonna 1927 diplomaatin kuoltua, tuli huvila pitkästä aikaa myyntiin.
Viimeisiksi jääneet omistajat olivat paikallinen markiisi ja hänen englantilainen vaimonsa. Huvila on ollut heidän kuolemansa jälkeen tyhjillään 1980-luvulta lähtien. Alakerrassa on pimeää, mutta holvirakenteiden näyttävät maalaukset paljastuvatkin vasta kameran pitkän valotuksen jälkeen.
Havumetsän keskelle rakennettu "Ospedale di S." on ollut alun perin tuberkuloosisairaala. Rakennusten julkisivuja kiertävät lukuisat parveketasanteet ja rakennuksia yhdistävät paviljongit. Raikkaassa ulkoilmassa oleskelu on helpottanut keuhkosairaiden olotilaa, kunnes tuberkuloosia vastaan lopulta kehitettiin rokote.
Keuhkoparantolasta tuli yleissairaala 1980-luvun lopulla, jonka toiminta päättyi vuonna 2015. Samana vuonna vanhat rakennukset jäivät tarpeettomiksi, kun välittömään läheisyyteen valmistui uusia sairaalarakennuksia. Sisäpihan avoin ovi suorastaan kutsuu kaiken keskipisteenä toimivaan kirkkoon.
Sairaala-alueen keskelle jääneessä kirkossa on tilaa kuin katedraalissa, missä paikoilleen ovat jääneet urut, penkit ja alttarikin. Paikan päällä tunnelma on samaan aikaan sekä mystinen että historiallinen.
Sairaalarakennusten suojelusta tai muista jatkotoimista ei ole saatu päätöstä aikaan. Vuosia jatkuneen kiistelyn jälkeen sairaalaan ei myöskään tullut pakolaisten vastaanottokeskusta. Muistakin vaihtoehdoista on keskusteltu, mutta ne ovat jatkuvasti jääneet vain ehdotusten tasolle.
"Villa Laurinte" on rakennettu joskus 1600-luvulla, todennäköisimmin antiikin ajan raunioille. Palatsin pääportaikossa vallitsee hyvin mielenkiintoinen ja aistikas tunnelma.
Kiinteistön hylkäämissyy ja nykyinen omistajuus ovat jääneet hämärän peittoon. Varmuudella tiedetään ainoastaan, että hylkääminen on tapahtunut joskus 1960-luvulla. Ilmeisesti taustalla ovat olleet kustannus- ja ylläpito-ongelmat.
Palatsin sisätilat ovat monin paikoin jo rapistuneet, mutta huoneista löytyy hyväkuntoisena säilyneitä, näyttäviä freskoja ja kattomaalauksia.
"Villa di Bourdognen" tyylisuunnassa on vivahteita sekä barokista että osittain myös jugendista. Palatsi on rakennettu 1900-luvun alussa paikalliselle asianajajalle. Sisääntuloaulan lattiassa on mosaiikki, missä lukee "Salve" eli "Tervetuloa". Hylkäämisajankohta on ollut joskus 1980-luvulla.
Palatsi on kokonaisuudessaan jo varsin huonossa kunnossa, mutta sen näyttävä marmoriportaikko herättää yhä ihastusta. Kukkakuvioitu, takorautainen kaide myötäilee ja kiemurtelee hienosti pitkin portaikkoa sekä ylätasannetta.
Tuberkuloosisairaala "Ospedale di B." on rakennettu joskus 1800-luvun lopulla ja tuli aikanaan tunnetuksi näyttävästä puutarhasta ja suihkulähteestä. Sairaalassa on ollut 120 vuodepaikkaa. Vuonna 1995 kiinteistöön sijoitettiin väliaikaisesti ruandalaisia pakolaisia, minkä jälkeen rakennus jäi toistamiseen tyhjilleen. Nykyään sisätilat ovat jo todella huonossa kunnossa.
"Villa Finetre" on "Sadan ikkunan" barokkihuvila 1700-luvulta, missä on asunut useitakin aatelissukuja. Sisäänkäyntinä sekä tikkaina rakennukseen toimii parhaat päivänsä nähnyt rikkinäinen ikkunaluukku (kuvan keskellä alareunassa).
Suuri keskushalli on lähes koko rakennuksen korkuinen, ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Neljässä kerroksessa on kussakin 500 neliötä, ja kiinteistö on ollut pitkään myynnissä 550.000 euron hintaan.
Voimalaitos "Centrale elettrica di V." on valmistunut vuonna 1927 ja jäänyt vaille käyttöä vuonna 2001. Nykyisin rakennus toimii tielaitoksen varastona mm. erilaisille liikenteen opastimille ja muille vastaaville tarvikkeille eikä vanhoja voimalalaitteistoja ole enää jäljellä.
Rakennuksen katolta voi havaita, että voimalaitoksesta on jo "piuhat laitettu poikki". Vieressä kulkeva sähkölinja tulee jostain ihan muualta - sekä päättyy jonnekin muualle: kadoten sumuun, jonnekin mäenharjun taakse.
"Villa Masseto" on erikoinen tapaus: siitä ei löydy rakennusperintöä koskevista rekistereistä mitään merkintöjä. Ainoa viittaus rakennukseen on paikallislehden artikkeli, missä todetaan poliisin saaneen hiljattain varkaita kiinni kiinteistön välittömästä läheisyydestä. Ilmeisesti tavoitteena oli varastaa rakennuksesta kupariputkia sekä muuta mahdollista irtainta.
Huvilan jokainen huone on kuin taideteos: kattomaalauksia löytyy poikkeuksetta kaikkialta muualta paitsi palvelijoiden tiloista. Aiheet vaihtelevat huoneesta toiseen - tässä huoneessa teemana on Kauko-Itä.
Saman huonetilan kattomaalaus lähempää kuvattuna.
Rakennuksen kellarista löytyy kahdelta käytävältä viinitynnyreitä sekä erillinen viinien maistelutila. Suurimman tynnyrin korkeus on lähes 2 metriä.
Matka alkaa olla ohi: reissun viimeinen kohde ei olekaan hylätty, vaan sitä remontoidaan jo tarmokkaasti. Ennakkoon asetetut odotukset kuvauskohteille kuitenkin täyttyvät mainiosti ja kohteisiin pääsykin osoittautuu melko helpoksi - sekä ennen kaikkea vaivan arvoiseksi.
Ilta-Sanomat on tehnyt haastattelun Italian kuvausreissusta - klikkaa kuvaketta alla!