Ranskan aarteet
Eri lähdetietojen mukaan kartanoiksi tai erilaisiksi linnoiksi (nk. "château") luokiteltavia kiinteistöjä on Ranskassa vähintään 40.000 kappaletta. Määrä on huikean suuri, vaikkakin edelleen pienempi, kun verrataan suhteessa vaikkapa järvien lukumäärään Suomessa. Lisäksi Tintti-sarjakuvista mieleeni on jäänyt kapteeni Haddockin näyttävä linna puistoineen Moulinsartissa. Voisiko vastaavanlaisia löytyä Ranskasta hylättyinä, kun niiden kokonaismääräkin on niin korkea?
Tulevaa valokuvausmatkaa suunnitellessani kohdelistalle päätyi monia kartanoita sekä linnoja, mutta myös muutama kuntoutuskeskus ja sairaala. Tavoitteena oli välttää vilkkaita moottoriteitä, jolloin väistämättä nauttii myös idyllisten pikkukylien tunnelmasta. Ranskan maaseudusta mieleen painuvat maastossa polveilevat viininviljelysalueet, silmän kantamattomiin jatkuvat vilja-, auringonkukka- ja maissipellot, lukemattomat lehmät laitumilla sekä tietenkin vehreät lehtimetsät, joita maantiet usein halkovat.
Tulevaa valokuvausmatkaa suunnitellessani kohdelistalle päätyi monia kartanoita sekä linnoja, mutta myös muutama kuntoutuskeskus ja sairaala. Tavoitteena oli välttää vilkkaita moottoriteitä, jolloin väistämättä nauttii myös idyllisten pikkukylien tunnelmasta. Ranskan maaseudusta mieleen painuvat maastossa polveilevat viininviljelysalueet, silmän kantamattomiin jatkuvat vilja-, auringonkukka- ja maissipellot, lukemattomat lehmät laitumilla sekä tietenkin vehreät lehtimetsät, joita maantiet usein halkovat.
Näyttävä vallihaudan ympäröimä barokkilinna on valmistunut 1600-luvun lopussa, ja merkitty suojeltavaksi 1950-luvulla. Etualan vasen rakennus on ollut tilanhoitajan asunto, ja oikeanpuoleisessa on ollut kyyhkysmaja. Pihaan johtava puusilta on jo laho.
Seinällä olevasta rakennuspiirustuksesta ilmenee, että kiinteistössä on ollut sairaala. Pohjapiirrokseen on merkitty potilashuoneita sekä lääkäreiden vastaanottotilat, ruokailuhuoneet ja pesutilat.
Sisätilat ovat rapistuneet, mutta säästyneet onneksi täysin ilkivallalta. Vanhaa esineistöä löytyy vielä satunnaisesti, vaikkakin suurin osa kalusteista on päätynyt muualle. Tavoitteena on jo vuosien ajan ollut uudistaa kiinteistöä ja rakentaa siihen hotelli, mutta hanke on jatkuvasti viivästynyt.
Ensimmäiset merkinnät linnasta löytyvät 1220-luvulta, mutta rakennusta on uudistettu merkittävästi 1800-luvun lopussa. Kiinteistö on hylätty joskus 1970-luvun loppupuolella, ja se on saanut rapistua rauhassa nykyiseen kuntoonsa.
Mielenkiintoisesta herraskartanosta ei löydy historiatietoa, mutta rakennustavasta päätellen kiinteistö on valmistunut joskus 1900-luvun alkupuolella.
Yläkerran käytävillä ja yksittäisissä huoneissa on näyttäviä tapetteja, jotka tarkemmin tarkastellen ovatkin paksua kangasta.
Linnan torni on valmistunut jo 1500-luvulla ja kiinteistöä on remontoitu uusrenesanssityyliseksi 1800-luvulla. Yksi aiemmista omistajista on ollut luomassa Ranskan paperirahajärjestelmää 1700-luvun alussa, ja toinen omistaja on merkittävästi varustanut sotaväkeä Yhdysvaltain itsenäisyystaistelussa englantilaisia vastaan saman vuosisadan lopussa. Yksityishenkilö on testamentannut kiinteistön säätiölle vuosituhannen alussa.
Metsän keskellä oleva kirkko on hieman erillään hylätystä teollisuusalueesta. Kirkko on rakennettu tehtaanomistajan toiveiden mukaisesti joskus 1800-luvun lopulla ja täyttänyt työläisten hengellisiä tarpeita.
Lasimaalattuja ikkunoita on alttarin lisäksi muuallakin kirkossa, jotka kaikki ovat säilyneet vielä ehjinä. Sen sijaan katto on jo vaarallisessa kunnossa: yllättäen jostain korkeuksista tipahtaa kovalla ryskeellä kasa kattotiiliä vain muutaman metrin päähän kuvauspaikastani.
Kuntoutuskeskus on tukenut erityisesti iäkkäitä potilaita jatkohoidossa ja kuntoutuksessa lyhytaikaisen sairaalahoidon tai leikkauksen jälkeen.
Vanha kuntoutuskeskus jäi vuosituhannen vaihteessa tarpeettomaksi, kun samaan puistoon valmistuivat uudenaikaiset tilat, missä on kuntoutettaville 80 vuodepaikkaa.
Rauniolinna on rakennettu 1800-luvun puolivälissä, ja hylätty tulipalon seurauksena. Pääjulkisivun kulmissa on ollut kaksi pyöreää tornia, joista toinen on osittain vaurioitunut. Kiinteistö on punaista hiekkakiveä, mikä on ollut tyypillinen rakennusmateriaali alueen julkisissa rakennuksissa.
Linnan metsänpuoleinen julkisivu on kasvillisuuden valtaama ja naamioituu jo melko hyvin luontoon.
Sairaala-alueen ensimmäisessä rakennuksessa toimi tuberkuloosisairaala 1930-luvulta lähtien, mutta tarve laajamittaisempaan terveydenhuoltoon lisääntyi ja vähitellen rakennuskanta kasvoi. Viimeisinä vuosina tiloissa jatkoi vielä vanhainkoti, jonka toiminta päättyi 1970-luvun lopulla.
Ränsistynyt kartano on valmistunut 1700-luvun lopulla ja rakentamiseen on käytetty vanhan linnan jäänteitä. Yhdysvaltain armeijan pommitukset vaurioittivat kiinteistöä toisen maailmansodan aikana, minkä jälkeen se on ollut pääosin tyhjillään.
Vanha rakennus ja sen lähes hehtaarin kokoinen puisto ovat myytävänä 170.000 eurolla. Myyntiesitteen mukaan: "Täällä voit toteuttaa kaikki ideasi tehdäksesi siitä unelmiesi linnan. Työtä on odotettavissa paljon, mutta hyvän sijainnin vuoksi potentiaali on valtava".
Viehättävän linnan rakennustyöt aloitettiin jo 1800-luvulla, ja rakennus valmistui lopulta 1900-luvun alussa. Omistajuus vaihtui ensimmäisten vuosikymmenien aikana tiuhaan ja lopulta kiinteistö testamentattiin Pelastusarmeijalle, joka majoitti rakennukseen yhteiskunnasta syrjäytyneitä aina 1970-luvulle asti. Pelastusarmeija myi linnan yksityishenkilölle vuonna 2013.
Kuntoutuskeskuksen tavoitteena oli parantaa eläkeläisten ja tapaturman tai kirurgisen toimenpiteen läpikäyneiden liikuntakykyä, sekä kotiuttaa kuntoutettava.
Kuntoutuskeskus lopetti toimintansa vuonna 2010 ja jäi vuosiksi tyhjilleen. Kiinteistön osti tapahtumajärjestäjä kymmenen vuotta myöhemmin, mutta jo seuraavana vuonna tuhopoltto vaurioitti pahasti historiallista päärakennusta.
Suuren puiston keskellä oleva linna on rakennettu vuosina 1490-1510, ja siihen tehtiin merkittäviä muutoksia 1600-luvulla.
Vallankumouksen myötä linnan omistanut paroni muutti Ranskasta ja hänen omaisuutensa kansallistettiin. Linnaa uudistettiin vielä 1800-luvulla, ja on ollut viimeisimmät vuosikymmenet tyhjillään.
Sairaalakokonaisuus on valmistunut vuonna 1899 ja oli ensimmäiseen maailmaansotaan asti tarkoitettu vain miehille. Maailmansotien aikana kiinteistöissä toimi sotilassairaala sekä maailmansotien jälkeen yleissairaala vuoteen 1997 asti.
Rehevöitynyt 35 hehtaarin puisto ja sen monet rakennukset ovat olleet myytävänä jo useamman vuoden ajan, mutta ostajaa ei ole vielä löytynyt.
Monenkirjava rakennus on valmistunut 1900-luvun taitteessa ja sen rakentamisessa on käytetty luonnonkiveä, tiiltä, betonia sekä runsaasti muitakin materiaaleja. Kiinteistö remontoitiin 1970-luvun alussa, mutta jäi lopullisesti tyhjilleen jo 1980-luvulla.
Rehevöityneessä puutarhassa on 1800-luvulla rakennettu talo, jonka lähihistoria on synkkä, sillä sen omistaja löydettiin surmattuna ja muovipressuun käärittynä talosta vain pari vuotta sitten.
Henkirikoksesta epäilty saatiin pian kiinni lähikaupan valvontanauhan sekä vanhan rikosrekisterin avulla. He olivat tutustuneet vain muutama viikko aiemmin deittisivuston kautta. Omistaja oli asunut talossa 10 vuotta ennen kuolemaansa.
Raunioitunut linna on rakennettu 1200-luvulla. Vuosisatojen aikana linnanisäntänä on vuoroin ollut mm. kenraaliluutnantti, valtion rahastonhoitaja ja kirurgi. Kiinteistö on listattu suojeltavaksi jo reilut 100 vuotta sitten.
Tuberkuloosiparantola on rakennettu 1930-luvun alussa. Kiinteistö on yksi suurimmista 1900-luvulla rakennetuista sairaaloista Ranskassa, ja pituutta kokonaisuudella on lähes 400 metriä. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksessä potilaat karkoitettiin ja tilalle tuli noin 1500 vankia, jotka siirrettiin lopulta keskitysleireille.
Sodan jälkeen yleissairaalatoiminta jatkui vuoteen 1972 asti, minkä jälkeen toiminnassa oli vain terveyskeskus. Massiivinen rakennuskompleksi hylättiin lopulta kokonaan vuonna 1988. Nykyisin sen pitkiltä käytäviltä löytyy lukematon määrä airsoft-aseiden muovikuulia.
Vuonna 1827 valmistunut kappeli on toiminut aatelissuvun hautaholvina. Kappelin sipulikupoli on saanut vaikutteita Napoleonin sotaretkestä Venäjälle. Nykyään kupolia koristavat tiheät luodinreikien rykelmät.
Puiston keskeltä löytyvä rakennus on valmistunut 1900-luvun alussa ja sen ensimmäiset asukkaat kuolivat keskitysleirillä. Toisessa maailmansodassa päärakennus ja sitä ympäröivät kiinteistöt olivat vuoroin saksalaisten miehittäjien, amerikkalaisten sotilaiden ja lopulta ranskalaisten joukkojen käytössä.
Maailmansodan jälkeen kartanon osti vuosikymmeniksi itselleen kansainvälisestikin tunnetun kivennäisvesiyhtiön pääomistaja. Myöhemmin vuonna 1983 kunta lunasti kiinteistöt, ja vanhoissa sivurakennuksissa on nykyisinkin kaupungintalo sekä kirjasto. Päärakennus on suojeltu, mutta sen ylläpidosta ei ole vuosikymmeniin pidetty enää huolta.
Okranvärisestä hiekkakivestä rakennettu kartano on valmistunut 1890-luvulla. Aikakaudelle tyypillisen jyrkän katon lisäksi siinä on hieman erikoisemmat ulkokulmat. Kulttuuriperintökohteita listaavista rakennuskantarekistereistä ei kuitenkaan yllättäen löydy tarkempaa historiatietoa.
EPILOGI:
"Oliko paratiisissa varjojakin...?"
Matkalla sattuu ja tapahtuu: esimerkiksi yhdelle monista kohteista kävellessäni jouduin keskelle peurajahtia, jolloin maastonväriseksi pukeutuneena tuli kiire pyrkiä takaisin tulosuuntaani. Eräässä toisessa kohteessa asuikin jo omistaja, joka nähdessään lähestymiseni yllättäen laukaisi äänekkään ulkohälyttimen. Tämän jälkeen tapahtumasarjaan sisältyi kotvan kestänyt "kissa-ja-hiiri -leikki", lukematon määrä selittelyä, mutta myös hyvää keskustelua sekä lopuksi selfie-kuva yhdessä talonomistajan kanssa - missä taustalla näkyi vielä tavoiteltu kuvauskohdekin. Monta muutakin hyvää muistoa jäi.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut matka.
"Oliko paratiisissa varjojakin...?"
Matkalla sattuu ja tapahtuu: esimerkiksi yhdelle monista kohteista kävellessäni jouduin keskelle peurajahtia, jolloin maastonväriseksi pukeutuneena tuli kiire pyrkiä takaisin tulosuuntaani. Eräässä toisessa kohteessa asuikin jo omistaja, joka nähdessään lähestymiseni yllättäen laukaisi äänekkään ulkohälyttimen. Tämän jälkeen tapahtumasarjaan sisältyi kotvan kestänyt "kissa-ja-hiiri -leikki", lukematon määrä selittelyä, mutta myös hyvää keskustelua sekä lopuksi selfie-kuva yhdessä talonomistajan kanssa - missä taustalla näkyi vielä tavoiteltu kuvauskohdekin. Monta muutakin hyvää muistoa jäi.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut matka.