Italian ihmeet - Osa 3
Matka halki Italian hylättyjen kohteiden johdatti paikkoihin, joissa historia ja rappeutuminen kietoutuivat yhteen poikkeuksellisella tavalla. Entiset teollisuusalueet, huvilat, kirkot ja julkiset rakennukset kertovat ajasta, jolloin elämä oli vilkasta ja toiminta kukoisti, mutta jotka ovat sittemmin vaienneet. Matkan varrella konkretisoitui, kuinka luonto ottaa vähitellen takaisin ihmisen rakentamat tilat: uima-allas on muuttunut omaksi vihreäksi ekosysteemikseen, huviloiden puistot ovat villiintyneet ja rakennusten julkisivut kuluneet ajan myötä.
Kohteita yhdistää usein samankaltainen kohtalo: taloudelliset muutokset, teollisuuden hiipuminen, väestön siirtyminen ja korkeat ylläpitokustannukset ovat johtaneet niiden hylkäämiseen. Jokainen paikka tarjosi vaikuttavan, paikoin lähes epätodellisen kokemuksen, jossa menneisyys oli yhä vahvasti läsnä – muistuttaen, kuinka nopeasti olosuhteet voivat muuttua, mutta kuinka pysyviä jälkiä ihmisen toiminta silti jättää.
Kohteita yhdistää usein samankaltainen kohtalo: taloudelliset muutokset, teollisuuden hiipuminen, väestön siirtyminen ja korkeat ylläpitokustannukset ovat johtaneet niiden hylkäämiseen. Jokainen paikka tarjosi vaikuttavan, paikoin lähes epätodellisen kokemuksen, jossa menneisyys oli yhä vahvasti läsnä – muistuttaen, kuinka nopeasti olosuhteet voivat muuttua, mutta kuinka pysyviä jälkiä ihmisen toiminta silti jättää.
Hylätystä kaivoksesta louhittiin ensin rautamalmia, ja 1900‑luvun alusta lähtien toiminta keskittyi fluoriittiin. Kaivoksen vilkkaimmat vuodet ajoittuivat 1950‑luvulle, jolloin se työllisti yli sata henkilöä.
Fluoriittia vietiin muun muassa Yhdysvaltoihin lasi-, emali- ja terästeollisuuden raaka-aineeksi. Toiminta päättyi vuonna 1999 kysynnän merkittävän hiipumisen seurauksena.
Kaivosrakennusten sisätilat ovat jo pahasti ränsistyneet, mutta kaikenlaista toimintaan liittyvää irtaimistoa on vielä runsaasti nähtävillä.
Uimahalli ajautui talousvaikeuksiin ja suljettiin vuonna 2020. Allasta ei koskaan tyhjennetty kokonaan, ja jäljelle jäänyt vesi, korkea ilmankosteus ja auringonvalo loivat otollisen kasvualustan levälle sekä sammal- ja ruohokasvustolle.
Ilmasta yhä selvästi haistaa voimakkaan kloorin tuoksun. Altaassa piilotteleva kyltti muistuttaa: “Juokseminen allasalueella on ankarasti kielletty”
Paikan tunnelma on poikkeuksellinen: moderni arkkitehtuuri, uimareiden lähtöpukit ja villiintynyt luonto muodostavat voimakkaan kontrastin. Ensivaikutelma voi tuntua lähes epätodelliselta, mutta kuvat ovat aitoja.
Pukuhuoneiden ja suihkutilojen lisäksi löytyvät tilat myös ensihoidolle.
Huvila on rakennettu vuosina 1909–1910 samaan aikaan, kun alueelle valmistunut rautatie houkutteli varakasta väestöä kylpyläkaupunkiin vapaa-ajanviettoon. Rakennus edustaa art nouveau -tyyliä, ja sen näyttävin yksityiskohta on näköalatorni. Huvilan alla sijaitsee myös luolastoa ja yksityinen bunkkeri.
Villa Miari on uusklassinen huvila, jonka sisäänkäyntiä ja ulkoasua hallitsee selkeä symmetria. Kiinteistöä on yritetty myydä esimerkiksi hotelliksi, mutta hankkeita ovat estäneet korkeat kunnostus- ja ylläpitokustannukset.
Huvila on ollut autiona jo vuosikymmeniä, minkä seurauksena sisätilojen yksityiskohdat ja kalusteet ovat vähitellen täysin hävinneet.
Katon harjaa koristavat roomalaisten jumalien, kuten Herkuleen, Merkuriuksen ja Saturnuksen patsaat.
Sud Aviation SE 210 Caravelle oli yksi maailman ensimmäisiä suihkumatkustajakoneita. Tämä yksilö toimitettiin Alitalialle vuonna 1964, ja se oli käytössä vuoteen 1976 saakka.
Käytöstä poiston jälkeen kone siirrettiin paikallisen urheilukentän laidalle, missä se on seissyt yli viisikymmentä vuotta sään armoilla.
Suomessa täsmälleen samaa konetyyppiä käytettiin vielä 1980‑luvun alkuun asti. Vastaava konetyyppi on myös kunnostettu ja ollut Turun lentoasemalla nähtävillä vuodesta 2022 lähtien.
Villa Antonini valmistui 1600‑luvun lopulla ja laajennettiin myöhemmin yhdistämällä useita rakennuksia yhdeksi kokonaisuudeksi. Sisätilat olivat aikoinaan runsaasti koristellut ja moniväristen seinämaalausten täyttämät.
Rakennuksen historia sai traagisen käänteen tuhopoltossa, joka vaurioitti sitä pysyvästi. Raunioista kasvava puu sekä sen ylhäältä maahan ulottuva juuri on hyvä esimerkki luonnon sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta.
Villa Belgradon vanhin osa on peräisin 1500‑luvun lopulta. Rakennus edustaa perinteistä venetsialaista tyyliä. Puisto on vuosikymmenten aikana villiintynyt, mutta rakennuksessa on tehty ajoittain kiireellisiä korjaustoimia täydellisen rappeutumisen estämiseksi.
Tislaamon rakentaminen alkoi vuonna 1938, mutta toinen maailmansota keskeytti työt. Myöhemmin tehtaalla tuotettiin korkealaatuista puhdasta alkoholia, jota käytettiin muun muassa likööreissä, kosmetiikassa ja lääketeollisuudessa. Pääraaka-aine oli paikallisista sokerijuurikkaista valmistettu melassi.
Alueen maamerkkinä toimii pyöreä tislaustorni, jonka katolla oleva “oculus” eli kattoikkuna valaisee sisätiloja.
Toiminta alkoi hiipua 2000‑luvun alussa EU-sääntelyn ja sokeriteollisuuden muutosten seurauksena, ja tislaamo suljettiin lopullisesti vuosina 2005–2007.
Tislaamon massiiviset koneet ovat jo aikoja sitten hävinneet, mutta avoin tila on edelleen vaikuttava.
Chiesa di San Marco on 1700‑luvulta peräisin oleva kirkko, joka on ollut hylättynä jo vuosikymmeniä. Syynä ovat todennäköisesti korkeat kunnostuskustannukset.
Italiassa on runsaasti kirkkoja, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan, mikä on voinut madaltaa kynnystä luopua rakennuksen ylläpidosta.
Kirkossa on säilynyt vielä yksi maalaus.
Hylätyssä vesipumppaamossa ovat säilyneet keskipakopumput sekä niihin liittyvät putkistot ja sulkuventtiilit.
Pumppaamo valmistui 1930‑luvulla, mutta on ollut käyttämättömänä jo pitkään.
Villa Sgaravatti on 1700‑luvulla valmistunut rakennuskokonaisuus, johon on lisätty uusromaaninen torni 1800‑luvulla. Huvila oli asuttuna 1950‑luvulle asti, minkä jälkeen se jäi tyhjilleen. Lopulliseen rappeutumiseen vaikuttivat kolme suurta tulipaloa, joista viimeisin tapahtui vuonna 2011.
Villa del Lampadario on erittäin huonokuntoinen kartano, joka on suurelta osin jo romahtanut. Historiasta ei ole tietoa, mutta sen on arvioitu valmistuneen 1600‑luvulla.
Ainoana pääsytienä yläkertaan ovat portaat, jotka ovat melko arveluttavassa kunnossa.
Yläkerrassa on säilynyt hyväkuntoisena vielä yksi huone, jonka seinäkoristelut ovat poikkeuksellisen omaperäiset.
Villa Veneta on 1600‑luvulla rakennettu barokkityylinen huvila, joka toimi aikanaan merkittävänä maatalouskeskuksena. Rakennus hylättiin vuonna 2011.
Italian maaseudulla sijaitsee entinen alakoulu, joka on poistunut käytöstä vuosikymmeniä sitten kaupungistumisen sekä syntyvyyden laskun myötä.
Rakennuksessa on kaksi luokkahuonetta, joissa molemmissa on säilynyt alkuperäisiä pulpetteja.
Viimeisinä käyttövuosina luokan seinälle maalattiin värikäs viidakkoteema viihtyvyyden lisäämiseksi.
Chiesa di Borromeo on rauniokirkko, jonka nykyiset osat ovat pääosin 1700‑luvun alusta. Kirkko rakennettiin tuolloin uudelleen barokkityyliin.
Pääalttari uusittiin vuonna 1906, ja rakennusta kunnostettiin merkittävästi 1930‑ ja 1950‑luvuilla.
Hylkäämiseen johti hankala sijainti kahden suuren joen läheisyydessä: sateisina kausina alue muuttui vaikeakulkuiseksi ja kirkko kärsi toistuvista tulvista.
LOPUKSI:
Hylättyjen kohteiden lisäksi matkan varrelle osui monia muitakin mielenkiintoisia paikkoja (mm. Lago di Garda, Venetsia, Verona, Lago d'Iseo), jotka voi selata alla olevasta diaesityksestä (14 valokuvaa).
Hylättyjen kohteiden lisäksi matkan varrelle osui monia muitakin mielenkiintoisia paikkoja (mm. Lago di Garda, Venetsia, Verona, Lago d'Iseo), jotka voi selata alla olevasta diaesityksestä (14 valokuvaa).