Italian ihmeet - Osa 2
Aiemmalla Italian reissullani jäi käymättä monia mahdollisia kuvauskohteita, joten uusi matka oli tehtävä niin pian kuin suinkin: ennen kuin niihin kohdistuisi ilkivaltaa, pääsy olisi estetty tai ne olisivat remontoituja. Hylättyjä palatseja ei ole koskaan liikaa – puhumattakaan vanhoista sairaaloista. Tällä kertaa listalla oli runsaasti erilaisia luostareita ja pari hotelliakin.
Vierailemiini hoitokoteihin ja parantoloihin liittyy monenlaisia ihmiskohtaloita sekä tarinoita niiden historian varrelta. Taustamateriaalia läpikäydessäni yllätyin niin kummitustarinoista, legendoista kuin myös kirjatuista tosiasioista, jotka omalla tavallaan värittävät kohteista saatuja mielikuvia.
Vierailemiini hoitokoteihin ja parantoloihin liittyy monenlaisia ihmiskohtaloita sekä tarinoita niiden historian varrelta. Taustamateriaalia läpikäydessäni yllätyin niin kummitustarinoista, legendoista kuin myös kirjatuista tosiasioista, jotka omalla tavallaan värittävät kohteista saatuja mielikuvia.
Po-joen tuntumassa ja maissipeltojen ympäröimänä sijaitsee linnamainen kasvihuone, missä on kasvatettu erilaisia sitrushedelmiä. Kiinteistön on aikanaan rakennuttanut Italiaan muuttanut saksalainen suku. Rakennus on osa hylättyä maatilaa.
Kappelin ympärillä on peltoja, missä sijaitsee myös vanha kalmisto. Paikallisen legendan mukaan nuorena kuollut ja kalmistoon haudattu tyttö ilmestyisi valkoisella ratsullaan vain täysikuun aikana.
Vuonna 1920 valmistunut parantola oli säätiön hallinnassa ja toimintaa rahoitettiin lahjoitusvaroin. Kiinteistö on hylätty 1990-luvun lopussa.
Parantolan kappelissa puupenkit ovat edelleen rivissä ja säntillisesti.
Yksi suurista makuusaleista.
Sänkyjä patjoineen löytyy useammasta kerroksesta ja hoitopaikkoja on ollut lähes 600 henkilölle.
Kylpyhuoneen lattiasta kasvaa koivu, joka kurkottelee oksiaan pitkälle ulkoilmaan.
Vanha luostari ja Pyhän Guidon kappeli rakennettiin 1780-luvulla vanhaan maalaistaloon. Kappelissa on aikanaan säilytetty Pyhän Guidon pääkalloakin. Pyhä Guido eli 1100-luvulla erakkoelämää, mutta yleni myöhemmin kardinaaliksi. Hengellinen elämä on päättynyt ja rakennus on palautunut maatalouden käyttöön.
Kookas palatsi on valmistunut 1700-luvulla suvulle, jonka jäsenet ovat mm. osallistuneet Nyky-Italian yhdistämiseen sekä saavuttaneet lukuisia patentteja radiotekniikan alueella. Valtaosa suvun jäsenistä haali omaisuutensa kauppiaina.
Palatsin eräässä, lukuisista makuuhuoneista on näkymä kylpyhuoneeseen, missä koristeellisuus jatkuu seinän ja katon yksityiskohtaisissa maalauksissa.
Osassa palatsia huoneet ovat jo varsin huonossa kunnossa.
Hotelli on alkuperäiseltä väritykseltään ollut vaaleankeltainen ja vahingoittunut tulipalossa. Rakennuttajien havainnekuvissa on hahmoteltu suunnitelmia uudelle hotellille. Paikallisessa valtuustoryhmässä on myös vaadittu puiston siivoamista ja ohikulkijoita vaarantavien puiden kaatamista.
Urbaanit löytöretkeilijät tietävät parhaiten: kiinteistön on pakko olla hylätty, jos siinä on jo useampi rikkonainen ikkuna. Sairaala on rakennettu 1960-luvulla.
Pääaula on kiehtova portaikkoineen ja lasitiilineen.
Sairaalatoiminta päättyi vuonna 1995, mutta toiminta jatkui hoitokotina ja kuntoutuslaitoksena, kunnes toiminta päättyi vuonna 2013.
Palatsi on ulkopuolelta hyvin pelkistetty ja yksinkertainen, mutta sisätilat yllättävät. Vastaanottoaulan seinämaalauksiin oman lisänsä tuovat myös ajan saatossa syntyneet halkeamat.
Hotelli juhlasalin katossa on vaikutteita art nouveau -tyylistä, mutta muuten tila on art deco -tyylinen. Molemmat tyylisuunnat olivat yleisiä 1910-luvulla.
Sieltä täältä löytyy myös tyhjiä huumeruiskuja ja verisiä vanutuppoja, mistä johtuen jätän vierailuni suosiolla lyhyeksi.
Hotelli on vihitty käyttöön 1880-luvulla. Nelikerroksisen hotellin ylemmissä kerroksissa on ollut 170 vuodepaikkaa.
Kapuaminen vuoriston korkeuksiin kannattaa: periltä löytyy jo osin hyvin maastoutunut kirkko sekä munkkiluostari.
Katolinen katedraali on vihitty käyttöön 1670-luvulla.
Kirkko on ollut pidemmän aikaa hylättynä, mikä näkyykin jo selvästi.
Yleishyödyllisten yhdistysten tavoitteena oli barokkikirkon pelastaminen sekä kulttuuriperinnön säilyttäminen, mutta hanke hiipui rahoittajien puuttuessa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen luostarin tiloissa oli sotaveteraanien kuntoutussairaala.
Huvila on valmistunut 1700-luvulla entisen vartiotornin jäänteisiin. Omistaja oli puuvillanvalmistaja ja palatsia ympäröivässä puistossa oli myös eksoottisia kasveja.
Kiinteistöstä ei ole pidetty enää huolta vuoden 1953 jälkeen.
Nunnaluostari on perustettu 1900-luvun alussa keskiaikaiseen linnaan. Kiinteistö myytiin lähiseudun hiippakunnalle, kunnes se hylättiin vuoden 1998 keväällä. Nunnaluostarin toiminta on jatkunut toisella paikkakunnalla.
Valtavan rakennuksen kerroksista löytyy pitkiä käytäviä asuinhuoneineen. Huoneissa on ollut mm. polvirukoustyyny sekä pieni hella.
Palatsi on myytävänä: 1700-luvun alussa valmistuneessa kiinteistössä on 1100 neliötä sekä runsaasti hienoja yksityiskohtia.
Seinän taideteoksessa on arkkienkeli Mikael keihäineen sekä vastustajana nujerrettu paholainen. Aihe on klassinen Ilmestyskirjasta: taivaassa syttyy sota ja paholainen ajetaan pois.
Salin katto on henkeäsalpaava: raikkaiden värien lisäksi katossa on runsaasti patsashahmoja, jotka luovat kolmiulotteisuutta muutenkin jo näyttävään kokonaisuuteen.
Palatsin pienempi portaikko on idyllinen maalattuine "kaiteineen".
|
Pääportaikon ylähallin seinään on maalattu näkymä, mikä antaa harhaanjohtavan vaikutelman tilan jatkuvuudesta. Maalauksesta kurkistaa myös poika, joka saa tulijan hätkähtämään.
|
Sama poika lähempää tarkasteltuna. En varmasti ole ensimmäinen reilun 300 vuoden aikana, joka hieman säikähtää hahmon ensi kertaa nähdessään...
|
Kristillisessä sisäoppilaitoksessa on koulutettu katolisen hiippakunnan henkilöstöä. Kiinteistö on vuosisatojen saatossa laajentunut 1580-luvulla valmistuneen luostarin ympärille.
Paikallisen uskomuksen mukaan jostakin luostarin seinän kohdasta ja sen halkeamista näkyisivät demonin kasvot, jos osaa katsoa oikealta etäisyydeltä sekä oikeasta kulmasta.
Sisätilat ovat jo nähneet parhaat päivänsä.
Osa rakennuskokonaisuudesta on jo todella huonossa kunnossa. Alakerrasta näyttäisi myös pilkottavan suuret keittiöpadat.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tuntuu uskomattomalta, että mielenkiintoisia kohteita voi löytyä yhä vain lisää. Yksi asia on ainakin varma: kuvausreissuja kannattaa jatkossakin tehdä, vaikka maasto-olosuhteet kuvauskohteita lähestyessä ovat usein haastavampia kuin kotimaassa on tottunut.