Hiilivoimalaitos
Voimala oli toimiessaan Suomen suurin sekä rakennuskooltaan että myös teholtaan (1000 MW). Laitoksessa oli neljä vuosina 1974-1978 valmistunutta 250 MW yksikköä, ja viimeisinä vuosina voimala toimi ainoastaan varalla kovien pakkasten aikaan. Laitoksen nelosyksikkö suljettiin vuonna 2013 ja loput kolme yksikköä vuonna 2014. Voimalassa oli enimmillään töissä noin 400 henkeä ja loppuvuosinakin vielä reilut sata henkeä. Hiilienergian kysyntä sähkömarkkinoilla väheni samalla kuin sähkön kysyntä yleisesti laski taantuman takia ja edullista, korvaavaa vesivoimaa oli saatavilla runsaasti. Lopulta mm. sähkön tukkumarkkinahinnan laskun vuoksi hiilivoimaloiden käytön ennakoitiin muuttuneen kannattamattomaksi.
Voimala ja 153 metrinen savupiippu.
Kattilahallin alimmassa kerroksessa ovat polttimet.
Vedenkäsittelylaitteistot ovat olennainen osa voimalaitosta.
Putket on varustettu varovärein, ettei niihin pidemmillä päät kolahtele.
Veden laadun tarkkailua: höyrystä otetut näytteet lauhdutetaan vedeksi ja mitataan.
Turbiinisalilla on mittaa reilun ruotsinlaivan verran.
Massiivisia katon nostokoukkuja voi kauko-ohjata alhaalta käsin.
Nostokoukkujen ohjaaminen onnistuu myös yläohjaamosta, joita turbiinihallissa on parikin kappaletta.
Höyryputkistoa sekä vedenkäsittelylaitteistoa, missä vedestä poistetaan kaikki tarpeettomat suolat ja muut epäpuhtaudet.
Kattilahallin yläkerroksissa tunnelma on välillä kuin avaruusaluksessa.
Portaat ylös - mutta sitä ennen otetaan valokuva.
Matka jatkuu kolisevia kävelysiltoja pitkin "avaruusaluksen" sisällä.
Venttiileitä, putkia, johtoja - tai mitä-näitä-nyt-on...
Hissillä on joskus päässyt 14. kerrokseen - ja rappusiakin vielä kaksi kerrosta lisää.
Matka jatkuu portaita pitkin vielä ylimpään 16. kerrokseen.
Seinäpidikkeestä on hävinnyt "Pneumaattilukon aukaisu rauta".
Näkymä ylimmästä kerroksesta alas porraskuiluun.
Eri kerrosten väliset kulkuväylät on katettu metalliritilöillä, ja käveltäväähän täällä riittää.
Ohuissa putkissa kulkee rikkihappoa, ammoniakkia ja lipeää. Keskikokoisissa vettä, ja paksuissa puolestaan kuumaa höyryä.
Putkistossa ei liene yhtään turhaan mutkaa - ja huollettavaa on riittänyt jatkuvasti.
Kuplaikkunoiden alla on ollut joskus keskusvalvomo - nyt vain tyhjää tilaa.
Ohjeet ovat selvät, mutta putkia on monta - ja suppiloita vain yksi.
Tämä laitteisto on jo tarpeeton, mutta vielä toimintakykyisenä lähdössä uusiokäyttöön.
Hienoa muotokieltä - tällä kertaa ohuiden putkien muodossa.
Jos vääntää vain yhden venttiilin auki, niin tapahtuuko mitään? Vai pitääkö kääntää kaikki - vai vain osa?
Tällaisia ohjaustauluja löytyy lukuisia ympäri voimalaa.
Painikkeita ja niiden merkkivaloja moneenkin eri tarkoitukseen.
Avonaisen säiliön syvyyden voi päätellä tikasaskeleiden määrästä.
Metalli kiiltää hienosti. Voimalatoiminnan aikaan on ollut lämmintä, muttei pölyistä.
Vetyä sinne, tänne ja ehkä vähän tuonnekin.
Turbiinin roottorin halkaisija on 4 metriä. Siivekkeet on joskus aseteltu paikoilleen millin tarkasti.
Savupiippu on alhaalta monta kertaa paksumpi kuin huipulta - kyseessä ei ole pelkkä kuvavääristymä.
Kokonaisuutta on vaikea saada mahtumaan lähikuvaan.
Vieressä on satama, johon voimalassa käytettävää kivihiiltä laivattiin vuoteen 2012 asti.
Reissu on ohi: dronea saattelee lopulta äkäinen korppi-pariskunta, jonka reviiriä on nähtävästi loukattu.